Räkä poskella äänestämään

Seuraan mielenkiinnolla keskustelua liittyen äänestysikärajan laskemiseen 16 ikävuoteen (ksml 20.6.2010). Asenne on ollut lehden verkkosivuilla hyvin pitkälti: ”tuskin nuoret vääntäytyvät äänestyskoppiin ja jos menevät, niin äänestävät kuitenkin väärin”. Tämä asenne on – kaikella kunnioituksella – huvittava ja kuvastaa hyvin vanhemman sukupolven skeptisyyttä muutosta kohtaan.

Peruskoulun rooli demokratian kasvattajana antaisi huimat mahdollisuudet kasvattaa vaikuttajasukupolvi, joka on jo nuoresta pitäen lukenut eri puolueiden ohjelmat ja pohtinut, mikä puolue edustaa parhaiten omaa ajatusmaailmaa lähellä olevia asioita. Onnistuneeseen demokratiakasvatukseen kuuluu, että ennen äänestystä jokainen äänestäjä tuntee olevansa velvoitettu ottamaan selvää ehdokkaansa ajamista asioista ja tietää, mistä asiallista tietoa on saatavilla.

Kuinka moni "aikuinen" äänestäjä on lukenut puolueiden ohjelmat tai tutustunut syvällisesti ehdokkaiden teemoihin ja tehnyt niiden perusteella äänestyspäätöksen? Rehellisesti – käsi pystyyn. Prosentti ei ole suuri.

Tiedän äänestäjän, joka äänesti sitä ehdokasta, joka lupasi läpi päästessään käydä kusemassa puhujapönttöön. Enkä nyt puhu "pussikaljaa vetävistä mopopojista, jotka räkä poskella menee äänestämään sitä kaunista blondia" – vaan keski-ikäisestä mieshenkilöstä, joka tällä tavalla halusi kuvastaa omaa vakaumustaan olla yhteiskunnallisesti passiivinen. Tämä on vain yksi esimerkki monesta.

Nykyinen diginatiivi sukupolvi (eli vuoden -84 jälkeen syntyneet) elää täysin eri maailmassa, kuin nykyiset vanhakantaiseen järjestelmään tottuneet. He ottavat asioista selvää eri tavalla kuin vanhempi sukupolvi. Kysymys ei ole vain yksittäisistä viestintä- ja tietotekniikkataidoista vaan kokonaisesta toiminnan kulttuurista. Internetin mahdollistama helppo verkottuminen tuottaa avoimuutta, nopeutta ja joustavuutta, joka on jo muuttanut monia viestinnän muotoja. Tietoa jaetaan verkostoissa vertaisille ja tietoa tuotetaan yhteistoiminnallisesti. Tämän täytyy olla pelottava ajatus joillekin vanhemman sukupolven edustajille.

Diginatiivit eivät käy katsomassa ehdokastaan kadunvarsilla olevista naamagallerioista. He käyvät lukemassa ehdokkaiden omilta sivuilta ja vaalikoneista ajatuksia ja vaaliteemoja. Ehkäpä nykyvaikuttajien huoli on enemmänkin nurinkurinen: ovatko nuoret parempia ottamaan asioista selvää kuin me?

Miettikää yhteiskuntaa 15-20 vuoden päähän. Silloin varmasti muistellaan huvittuneena nykyistä jäykkää järjestelmää. Nettiäänestys on arkipäivää ja mitä todennäköisimmin äänestysikäraja on vähintään se 16 vuotta. Samalla kun käyt tietokoneella äänestämässä, voit tarkistaa vaalikoneista ehdokkaan mielipiteet ja asiat, mitä ehdokas haluaa ajaa yhteiskunnassa eteenpäin. Tai vaikka tarkistaa samalla netistä, onko kyseessä se kaunis blondi tai ruskeasilmä komistus – ihan kuin se vanhempi sukupolvi nykyisin tekee siellä kadunvarsimainoksien edessä. Jokaisella on edelleen jatkossakin oma tapansa löytää se oma ehdokkaansa. Itse tosin kannustaisin lukemaan niitä vaaliohjelmia ja vaalikoneiden tuloksia.

ps. Olisi varmaan tärkeää kysyä myös nuorilta, kuka haluaa äänestää. Kokeillaanko?